Enpä olisi uskonut tätä päivää näkeväni. Saavutin painon, jonka itselleni tavoitteeksi lokakuun lopussa asetin.
Kaiken kaikkiaan painoa on pudonnut syyskuun alusta noin kahdeksan kiloa. Viimeiset neljä kiloa lähti aavistuksen hitaammin kuin ensimmäiset neljä ja hyvä niin. Kaiken kaikkiaan vauhti on ollut kuitenkin aika hurja, etenkin kun painoa ei alunperinkään ollut kuin pari (muutama) liikaa. Nuo viimeiset neljä kiloa olivat oikeastaan vain ekstraa, omaksi iloksi pudotettuja. Ei niitä pakko olisi ollut saada pois. Normaalipainoinen olisin ollut muutaman kilon painavampanakin, mutta nyt olen tainnut saavuttaa jonkinlaisen ihannepainon.
Olo on aika mahtava. Ja kevyt. Metamorfoosi tapahtui niin nopeasti etten itse taida edes tajuta miten paljon olen laihtunut. Mutta vaatteistahan sen parhaiten huomaa, että muutosta on tapahtunut. Vielä viime kesänä käytin vaatteista kokoa M-L. Nyt alaosat ovat kokoa XS ja yläosat S-M. Alaosaan ei aikuisten puolelta pienempää kokoa löydykään ja yläosan en haluaisikaan pienentyvän. Hauikset (allit) ja hartiat eivät edes pienempiin yläosiin mahtuisi ja tissit häviää seuraavaksi, jos vaatekoko vielä pienenee. Olen nyt aika tyytyväinen tähän painoon.
Nyt taidan valita rannetietokoneesta ohjelmaksi kunnonkohotuksen. Vaikka enpä tiedä miten sitäkään enää voi kohottaa kun se on jo erinomainen. Tuntuu vähän oudolta, kun ei voi periaatteessa asettaa itselleen mitään selkeää tavoitetta. Tosin tavoite kai se on sekin, että saa painon ja kunnon pidettyä tällä tasolla. Se ei vaan ole niin selkeä tavoite eikä samalla tavalla saavutettavissa kuin tuo painonpudotus. Erityistä motiovaattoria en tosin liikuntaan enää kaipaakaan. Tästä on tullut nyt tapa. Ei minun pakko ole liikkua, mutta haluan tehdä sitä. Se olo minkä kunnon hikoilu saa aikaan on vain jotain sanoinkuvaamatonta. Ja ensisijaisestihan tavoitteenani oli saavuttaa terveempi kroppa urheilulla ja sitä sen nyt täytyy olla, vaikka en tämänhetkistä verenpainetta ja kolesterolia tiedäkään.
Seuraavaksi ajattelin varata ajan kehonkoostumusmittaukseen. Kiinnostaa nähdä miten paljon muutosta on tapahtunut viime syyskuun jälkeen. Tulosten on täytynyt parantua huomattavasti. Kaikki tuollainen tieto lisää motivaatiota, jos se joskus meinaisi hävitä. Mutta en usko, että se häviää. En missään nimessä halua enää palata entisiin lukuihin ja mittoihin. Tämän kokoisena ja näköisenä olo on paljon parempi. Voi miten ihanaa vaatteiden ostaminenkin jälleen on, kun ei tarvitse miettiä miten peittää mahansa. Enää ei tarvitse istua kylässä tyyny sylissä tai vetää vatsaan sisään kahvipöydässä. Olo on vain kaikin puolin mahtava. Ja olen aivan äärimmäisen ylpeä itsestäni. Tällaisella asialla kai on lupakin vähän ylpeillä, vaikka suomalaiseen tyyliin vaatimaton pitäisikin olla?
6 kommenttia:
Ihanaa, onnittelut! Tämä maa on vaatimattomia harmaavarpusia tulvillaan, tosin vanhempia, niin ettei sun tarvitse siihen sakkiin liittyä. Kun tuollaiseen muutokseen pystyy, se antaa mukavasti itseluottamusta.
Uusia tavoitteita tulee kyllä, kun niille on tilaa ja aikaa.
Kiitos! Ei vaatimattomus minustakaan koskaan ketään oikeasti ole kaunistanut. Ei tietenkään leuhkia tarvitse ja nostaa itseään turhaan jalustalle, mutta silloin kun saavuttaa jotain itselleen tärkeää hyvin keinoin vieläpä, niin kyllä silloin asialla vähän ylpeillä saa.
Ihan mahtava lopputulos kyllä ja nimenomaan siis se sun oma tyytyväisyys tilanteeseen! Haluaisin niin löytää tuon liikunta elämäntapana -fiiliksen.
Kyllä se mullakin kauan kesti löytää, mutta sitten kun löytyi, vei täysin mukanaan. Toivottavasti löydät sen fiiliksen, niin mahtava olo tuosta liikkumisesta tulee. Toivottavasti tämä itselläkin oikeasti pysyisi koko loppuelämän eikä koskaan katoaisi. Olisi niin helppoa lössähtää uudelleen..
Vau!!
No niinpä.
Lähetä kommentti